sotelaisten tarinat sairaanhoitajaksi alanvaihdon jälkeen

Kuva. Nina Rönkkö, osaston 2:n sairaanhoitaja, Iisalmi

 

Työskentelen sairaanhoitajana Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän osasto 2:lla Iisalmessa. Osastolla hoidetaan perusterveydenhuollon potilaita, jotka tulevat pääosin päivystyksestä sekä KYSistä jatkohoitoon saapuvia kirurgisia leikkaus- ja kuntoutuspotilaita sekä haavainfektiopotilaita. Valmistuin kesäkuussa 2021 ja sain täältä heti työpaikan.

 

Osastolla sairaanhoitajan tehtäviin kuuluu esimerkiksi potilaan päivittäisistä toimista, kuten ravitsemuksesta ja hygieniasta huolehtimista, haavojen hoitoa, lääkehoitoa sekä erilaisia mittauksia ja potilaiden kuntouttamista yhdessä moniammatillisen ryhmän kanssa.

 

Minua motivoi tässä työssä jatkuva oppiminen ja mahtava työporukka. Täällä saa olla rohkeasti oma itsensä. Työporukan tuki on vahva, ja minun on helppo kysyä itseä askarruttavia asioita toisilta hoitajilta.

 

Varsinkin näin uran alussa sairaanhoitajan työ on jatkuvaa oppimista, ja seniorihoitajilta löytyy valtavasti tietoa ja taitoa. Joskus itselle tulee riittämätön olo, mutta siitähän se omakin tietämys jatkuvasti ajan kasvaa. 

 

Valmistuin agrologiksi vuonna 2006 ja agrologin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sain valmiiksi vuonna 2015. Työskentelin ProAgria Itä-Suomessa vuodesta 2007 aina alkukesään 2021 saakka. Työnkuvani oli hyvin erilainen sairaanhoitajan työhön verrattuna - toimin kasvintuotannon asiantuntijatehtävissä ja tein muun muassa tukihakuneuvontaa sekä viljelysuunnittelua maatiloille. Työtäni tein pääasiassa tietokoneen äärellä istuen.

 

Hoitoala on ollut pitkäaikainen haaveeni. Olen aina ihaillut sairaanhoitajia, sillä he tekevät arvokasta työtä ja ovat todellisia moniosaajia. Ensimmäisen kerran hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta senhetkisessä elämäntilanteessa opiskelemaan lähtö oli hankalaa. Myöhemmin tuli se hetki, että rohkeus riitti sairaanhoitajakouluun hakemiseen. Suurin asia oli kuitenkin se, että uskalsin haastaa itseni toteuttamaan unelmiani.

 

Päivääkään en ole katunut, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta hoitoalasta. Tuntuu, että olen löytänyt monipuolisen työn, jossa saan tehdä käsillä ja olla ihmisten kanssa. Minua olisi varmasti harmittanut myöhemmin, jos en olisi uskaltanut heittäytyä uuteen. Vielä 37-vuotiaanakin voi opiskella ja vaihtaa alaa! 

 

Pidän erittäin paljon osastotyöstä, sillä työnkuva on monipuolinen. Siihen sisältyy potilaiden hoidon lisäksi paperihommia. En viihtyisi työssä, jossa päivät olisivat samanlaisia ja työ kovin rutinoitunutta. Minusta on mukavaa, että on useita asioita kesken ja työtehtävät vaihtuvat päivän mittaan. Osastolla tehdään ja touhutaan koko ajan. On todella motivoivaa, kun huonokuntoisena tulleen potilaan saa kotiuttaa ja huomaa, että hoito ja kuntoutus ovat onnistuneet hyvin. Saamme potilailta kiitosta siitä, että täällä osastolla on ollut hyvä olla. Sairastuminen ja toipuminen on aina raskasta potilaalle, joten tuntuu hyvältä olla potilaan tukena ja turvana.

 

Minut otettiin hyvin vastaan työyhteisöön. Työilmapiiri on hyvä ja huumori toimii työyhteisössä hyvin. Se on hyvää vastapainoa isoille ja raskaille asioille, koska se auttaa jaksamaan. Työkaverit täällä ovat mahtavia ihmisiä. Kaikki ovat omia persooniaan ja työtä tehdään omalla tyylillä, omia vahvuuksia hyödyntäen. Tietysti kaikille on samat työnteon perussäännöt, mutta oma tyyli saa näkyä hoitotyössä. Hoitajien huumori ja arkiset keskustelut tuovat potilashuoneeseen eloa ja kosketuksen talon ulkopuoliseen, tavalliseen arkeen, mikä ilahduttaa myös potilaita.

 

Halu kehittyä vie eteenpäin. Jatkuva oppiminen on myös erittäin tärkeää, koska eteen tulee koko ajan uusia asioita. Minulla on loputon tiedonhalu, ja saatan vielä illalla kotona perehtyä johonkin töissä eteen tulleeseen ongelmaan. Pidän ongelmanratkaisusta ja toisten auttamisesta, ja on mukava auttaa työkaveria, joka pähkäilee saman asian edessä.

 

Vuodeosastolle kannattaa tulla töihin, koska työ on monipuolista ja saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Totta kai välillä on kiireisiä hetkiä, jolloin riittämättömyyden tunne saattaa yllättää, mutta kaikesta on selvitty. Palaudun työstäni perheeni ja harrastusteni avulla. Työvuorosuunnittelulla on myös iso merkitys palautumisessa ja jaksamisessa. Joskus koskettavat potilastapaukset jäävät mieleen ja niitä tulee mietittyä kotonakin. Palautumisessa auttaa myös se, kun tietää, että seuraavan vuoron sairaanhoitajat tulevat jatkamaan työtäni potilaiden parissa.

 

Haluan sanoa sairaanhoitajan työtä harkitseville, että jos on yhtään paloa hoitoalalle, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla siipiään. Työssä onnistuakseen tarvitsee kipinän hoitotyöhön, aitoa välittämistä toisia kohtaan ja oikeanlaisen asenteen. Toimelias ja ihmisläheinen ihminen pärjää hoitoalalla varmasti. 

 

Lue lisää sotelaisten tarinoita täältä.


Löysitkö etsimäsi?

Auta meitä kehittämään verkkosivujamme!